Anu Vehviläinen kesk :
Arvoisa puhemies! Kun Nato-prosessin loppuun vienti on vielä auki Turkin ja Unkarin osalta, on tärkeää, että pidämme Suomen oman prosessin mahdollisimman kirkkaana. On järkevää, että nykyinen eduskunta hyväksyy joulukuussa meille annetun hallituksen esityksen Nato-jäsenyydestä. Mikä on annettu, se on hyvä saman tien käsitellä loppuun saakka.

Historia ei koskaan toista itseään sellaisenaan, mutta historian kulut on tapana kirjoittaa jälkikäteen loogisina syy- ja seuraussuhteina. Ja kyllä, jo nyt pystymme sanomaan, että Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan mursi eurooppalaisen turvallisuuskäsityksen ja sai sekä Suomen että Ruotsin muutamassa kuukaudessa jättämään Nato-hakemuksensa. Nyt 28 Naton jäsenmaata on ratifioinut Suomen ja Ruotsin. Odotamme molempien osalta Unkarin ja Turkin ratifiointeja, ja kokonaisuuden kannalta pidän tavoiteltavana, kuten tässäkin keskustelussa jo aiemmin on tuotu esille, että molemmat maat olisivat Naton jäseniä heinäkuussa Vilnassa pidettävään Naton huippukokoukseen mennessä.

Suomen Nato-jäsenyys on sitten vuoden 1995 EU-jäsenyyden jälkeen Suomen merkittävin kansainvälisiä suhteita koskeva päätös. EU-jäsenyys oli Suomelle iso asia, ei vain sisämarkkinoiden avautumisen myötä, vaan se toi Suomen myös yhteiseen eurooppalaiseen ulkopoliittiseen pöytään ja EU:sta tuli Suomen tärkein ulkopoliittinen viitekehys. Nyt Nato-jäsenyys merkitsee Suomelle yhteistä läntistä turvallisuus- ja puolustuspoliittista pöytää. Nato ei kuitenkaan enää aikoihin ole ollut Suomelle outo ja vieras, sillä olemme tehneet syvää yhteistyötä Naton kanssa jo vuosien ajan. Nato-jäsenyyden suurin merkitys on, että tulemme osaksi Naton yhteistä puolustusta ja Naton 5 artiklan antamien turvatakuiden piiriin. Jäsenyyden myötä puolustuksemme ennaltaehkäisevä vaikutus on nykyistä huomattavasti suurempi, koska sen takana ovat koko liittokunnan suorituskyvyt.

Arvoisa puhemies! Muutamia asioita ulkoasiainvaliokunnalle annetuista lausunnoista.

Ensinnäkin puolustusvaliokunta huomioi, että Suomen puolustussuunnittelun valmius vastata Nato-vaatimuksiin vaihtelee Suomen eri puolustushaarojen osalta. Valiokunnan mukaan Ilma- ja Merivoimien osalta tilanne on hyvä. Sen sijaan Maavoimien osalta arvioidaan tarvittavan uudenlaista ajattelua reserviläisten käytön osalta sekä myös ammattisotilaiden määrän lisäämistä.

Nyt hyväksyttäessä Suomen Nato-jäsenyyttä on aiheellista kiinnittää huomiota myös, ja ehkä erityisesti, perustuslakivaliokunnan kannanottoihin Nato-asioiden kansalliseen käsittelyyn tulevaisuudessa. Valiokunnan mukaan Nato-jäsenyys ei välittömästi vaikuta suomalaisten valtioelinten toimivaltasuhteisiin ja päätöksentekomenettelyihin, vaan päätöksenteko toteutetaan myös Naton jäsenenä voimassa olevan perustuslain mukaisesti.

Ulkoasiainvaliokunta puolestaan korostaa mietinnössään ulkopolitiikan johtamiseen kiinteästi liittyvän yhteistoimintavelvoitteen merkittävyyttä ja sen toimivuuden tärkeyttä oman ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden varmistamiseksi. Edelleen ulkoasiainvaliokunta korostaa, että läheinen ja kattava yhteistyö valtioneuvoston ja presidentin välillä tulee turvata niin yleisen ulkopolitiikan kuin EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksissä.

On myös erittäin tärkeää huomioida eduskunnan perustuslaillinen asema ja vaikutusmahdollisuuksien turvaaminen Nato-jäsenyyden oloissa. On pidettävä mielessä ja kirkkaasti, että eduskunta on ylin valtioelin myös kansainvälisissä asioissa. Käsittelyssä oleva mietintö painottaa eduskunnan Nato-asioihin osallistumisen osalta valtioneuvoston kokonaisvastuuta eduskunnan tiedonsaannissa sekä osallistumismahdollisuuksien turvaamisessa. Eduskunnan luottamuksen varassa toimiva hallitus vastaa näiden oikeuksien toteutumisesta. Valiokunnan mukaan valtioneuvoston selvityksenantovelvollisuus ulottuu myös presidentin ulkopoliittiseen toimintaan, mukaan lukien Nato-asiat.

Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että Nato-jäsenyyden oloissa valtioneuvoston on syytä arvioida jäsenyydestä mahdollisesti aiheutuvia välillisiä vaikutuksia valtioelinten välisiin valta-asetelmiin ja niihin liittyviä tarpeita vahvistaa esimerkiksi hallitusvallan käytön parlamentaarisia piirteitä sekä eduskunnan vaikutusmahdollisuuksien riittävyyttä keskeisten ulko- ja turvallisuuspoliittisten ratkaisujen osalta. — Oli vähän kömpelösti sanottu, mutta se ydin oli tässä.

Minä itse kyllä katson tämän talon jättävänä edustajana, että pitää puolustaa eduskuntaa viimeiseen saakka. Katson siis, että tällä selvittelyllä, mitä tässä mietinnössä on, ei ole välitöntä kiirettä. Meidän on hyvä katsoa ensin, miten Nato-jäsenyyden oloissa ylimpien valtioelinten yhteistyö käytännössä toteutuu. Mutta tosiaankin tämä ei koske pelkästään ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa vaan muutenkin sitä, että on niin, että elävä elämä on osoittanut, että valtioneuvostolta silloin tällöin unohtuu, että hallituksen on nautittava eduskunnan luottamusta eikä toisinpäin.